Meni eilen hiukan overiksi

Tana aamuna herasin kamalaan oloon, paata ei sarkenyt mutta se oli ihan tukossa. Ensimmainen ajatus oli, etta tanaan en juo enka kayta mitaan muitakaan piristeita. Ma en jaksa tallasia aamuja. Olis tehnyt mieli jaada viela sankyyn, koska vasytti, mutta mieli oli liian levoton, etta olisin voinut nukahtaa uudelleen. Ja apua, sitten muistin, etta olin tainnut kirjoitella tanne blogille jotain. Hyppasin pystyyn ja kurkkasin tanne blogille.

Joo, olin tosiaan ollut vauhdissa, en ollut kirjoittanut onneksi nyt mitaan ihan kamalaa, mutta deletoin sen postauksen kuitenkin. Ja onneksi naytti, etta taalla oli kaynyt vain pari lukijaa.

Se on kumma miten mieli voi vaihtua paivan mittaan. Aamulla ma heraan katuvaisena ja valmiina paattamaan, ette nyt alkaa uusi raitis kausi. Paivalla asia sitten ikaan kuin unohtuu, mutta kun kello alkaa lahentya viitta, niin mieleen alkaa taas nousta ajatus, etta no, eikai nyt yks paiva lisaa mitaan haittaa. Tanaan vois viela hiukan tissutella ja alottaa sitten huomena ihan uusi elama.

Mulla on oikeastaan stressi tuosta juomisesta nykyisin vain lahinna siksi, etta sen vaikutukset kehoon on niin armottomat. Tunnen kuinka sisaelimet oiken huutaa taukoa. Jos kroppa kestais, niin oikeastaan en koko asiaa murehtis.

Nuorempana mulla oli taipumusta juoda kerralla tosi paljon liikaa, en juonut usein, mutta jos join, niin en malttanut lopettaa. Mulla lahti sellanen vauhti paalle, etta hilluin aina viimiseen asti. Ja mita kaikkea typeraa sita tulikaan tehtya, huh, en nyt jaksa edes muistella.

Nykyisin ma olen huomattavasti rauhallisempi, juon hitaasti ja tiedan tarkkaan millaisen maaran pystyn juomaan sekoamatta siita. Yleensa homma pysyy hanskassa, mutta jos yllattaen tapahtuukin jotain erilaista, joku tulee kaymaan tai me mennaan jonnekin, niin seurassa saattaakin tahti kiihtya ja sellainen entisaikojen kiito lahtee paalle. Ja jos viela erehdyn vetasemaan jotain muutakin viinan lisaksi, niin en malta rauhottua ennen kuin sammahdan ihan taysin.

Me piipahdettiin eilen ystavan luona, tultiin kylla ajoissa kotiin, mutta ma olen touhunnut taalla yhta sun toista. Mies kaatu sankyyn heti, mutta ma jatkoin omia bileitani. En yhtaan muista koska ma kavin nukkumaan, taisin katsella jotain elokuvaa, mutta en muista mitaan siita. Mies heras tanaan niin pirteana ja "kunnollisena", han on nyt ikaan kuin se, jolla on jotain tolkku ja ma olen se, jolla aina menee overiksi. Tiedan, etta ei han oikeasti noin ajattele, se on vaan mun oma ajatus. Ma tunnen itseni nyt ihan sutturaksi tosi asiallisen miehen rinnalla.

Ma poistin sen eilisen postauksen, koska siina mulla oli taas sellanen asenne, etta vau, taa on makeeta, mielettoman kiva bailata ja nyt taas aamulla on ihan eri fiilis. Mitaan makeeta tossa eilisessa ei ollut. Mutta en kylla viitsi alkaa itseani asialla enempaa kiusaamaan. Nyt on nyt ja tasta voi tulla ihan kiva paiva.