Minapa nyt olen innostunut, en tarkoittanut tuossa ekassa kirjoitusessa, etta en tieda monta kertaa paivassa kerkian tata blogia paivittamaan, ajattelin, etta jos nyt edes kerran viikossa kirjoittaisin, mutta tama nyt on jo kolmas kirjoitus talle paivalle, mutta piti nyt tulla heti kertomaan mita rakas aviomieheni oli mielta uudesta "harrastuksesta".Arvasin aivan oikein, etta han heti sanoisi, etta hyva, etta sinulla on joku harrastus....miksi tuo sana kuullostaa niin alhaiselta, han tietysti kaytti sanaa hobby, mutta ei se edes englanninkiella kuulosta kovinkaan ylevalta.
Mutta siis, hanesta on oikein kivaa, etta mulla on jotain tekemista, hanen mielestaan television katselu paiva tolkulla ei ole tekemista. Minusta se kylla on, ketka teista on katselleet paiva tolkulla amerikan televisiota?
No juu, tiedan kylla mita mieheni tarkoittaa, han on huolestunut siita, etta tanne Amerikkaan muutettuani ystavapiirini on kutistunut hyvin pieneksi. Aiemmassa postauksessa annoin ehka sellaisen kuvan, etta istun paivittain ystavien kassa kahvilla, mutta oikeastaan tanaan oli harvinainen paiva, en ole viikko kausiin kaynyt juuri ulkona, paitsi miehen kanssa viikonloppuisin.
Olen tottunut aika hyvin tahan yksinaisyyteen. Ei se mitenkaan ahdista, oikeastaan se mika saattaa hiukan ahdistaa, on pelko siita, etta en enaa haluakkaan ihmisten ilmoille. En haluaisi ryhtya miksikaan erakoksi, mutta toisaalta en oikein osaa lahtea ystavia etsimaan.
Niin, miehenikaan ei osaa suomea, joten hanestakin saatan kirjoittaa lisaa, han kylla halusi nahda blogini ja ihasteli sita, ei voinut melkein uskoa, etta olin saanut taman kaiken aikaiseksi ihan itse. Nyt han pitaa mua blogiguruna. Han tietysti uteli, etta mita aion tanne kirjoitella, hiukan varotteli, etta ymmarranhan, ettei ihan kaikesta kannata kirjoittaa. Juu, kerroin ymmatavani ja sanoin, etta etupaassa varmaan kirjoitan jotain vaatteista ja filosofiasta. Ja laitan ihania vintage kuvia. Hanen mielestaan se oli tosi kiva idea.
Tilaisuutta hyvaksi kayttaen mieheni veti oikoseksi tohon selkani takana olevalle sangylle, han ei halua hairita bloggaustani. Taustalla kuuluu I am Legend elokuva ja mieheni tasainen kuorsaus.
Elokuvassa onkin jo loppu biisi....emancipate yourselves from mental slavery; none but ourselves can free our mind...all I ever had, redemption songs, these songs of freedom, songs of freedom...
No nyt menen itsekin oikoseksi sangylle ja etsin jonkun uuden elokuvan...
No comments:
Post a Comment