Meni eilen hiukan overiksi

Tana aamuna herasin kamalaan oloon, paata ei sarkenyt mutta se oli ihan tukossa. Ensimmainen ajatus oli, etta tanaan en juo enka kayta mitaan muitakaan piristeita. Ma en jaksa tallasia aamuja. Olis tehnyt mieli jaada viela sankyyn, koska vasytti, mutta mieli oli liian levoton, etta olisin voinut nukahtaa uudelleen. Ja apua, sitten muistin, etta olin tainnut kirjoitella tanne blogille jotain. Hyppasin pystyyn ja kurkkasin tanne blogille.

Joo, olin tosiaan ollut vauhdissa, en ollut kirjoittanut onneksi nyt mitaan ihan kamalaa, mutta deletoin sen postauksen kuitenkin. Ja onneksi naytti, etta taalla oli kaynyt vain pari lukijaa.

Se on kumma miten mieli voi vaihtua paivan mittaan. Aamulla ma heraan katuvaisena ja valmiina paattamaan, ette nyt alkaa uusi raitis kausi. Paivalla asia sitten ikaan kuin unohtuu, mutta kun kello alkaa lahentya viitta, niin mieleen alkaa taas nousta ajatus, etta no, eikai nyt yks paiva lisaa mitaan haittaa. Tanaan vois viela hiukan tissutella ja alottaa sitten huomena ihan uusi elama.

Mulla on oikeastaan stressi tuosta juomisesta nykyisin vain lahinna siksi, etta sen vaikutukset kehoon on niin armottomat. Tunnen kuinka sisaelimet oiken huutaa taukoa. Jos kroppa kestais, niin oikeastaan en koko asiaa murehtis.

Nuorempana mulla oli taipumusta juoda kerralla tosi paljon liikaa, en juonut usein, mutta jos join, niin en malttanut lopettaa. Mulla lahti sellanen vauhti paalle, etta hilluin aina viimiseen asti. Ja mita kaikkea typeraa sita tulikaan tehtya, huh, en nyt jaksa edes muistella.

Nykyisin ma olen huomattavasti rauhallisempi, juon hitaasti ja tiedan tarkkaan millaisen maaran pystyn juomaan sekoamatta siita. Yleensa homma pysyy hanskassa, mutta jos yllattaen tapahtuukin jotain erilaista, joku tulee kaymaan tai me mennaan jonnekin, niin seurassa saattaakin tahti kiihtya ja sellainen entisaikojen kiito lahtee paalle. Ja jos viela erehdyn vetasemaan jotain muutakin viinan lisaksi, niin en malta rauhottua ennen kuin sammahdan ihan taysin.

Me piipahdettiin eilen ystavan luona, tultiin kylla ajoissa kotiin, mutta ma olen touhunnut taalla yhta sun toista. Mies kaatu sankyyn heti, mutta ma jatkoin omia bileitani. En yhtaan muista koska ma kavin nukkumaan, taisin katsella jotain elokuvaa, mutta en muista mitaan siita. Mies heras tanaan niin pirteana ja "kunnollisena", han on nyt ikaan kuin se, jolla on jotain tolkku ja ma olen se, jolla aina menee overiksi. Tiedan, etta ei han oikeasti noin ajattele, se on vaan mun oma ajatus. Ma tunnen itseni nyt ihan sutturaksi tosi asiallisen miehen rinnalla.

Ma poistin sen eilisen postauksen, koska siina mulla oli taas sellanen asenne, etta vau, taa on makeeta, mielettoman kiva bailata ja nyt taas aamulla on ihan eri fiilis. Mitaan makeeta tossa eilisessa ei ollut. Mutta en kylla viitsi alkaa itseani asialla enempaa kiusaamaan. Nyt on nyt ja tasta voi tulla ihan kiva paiva.

Ooh la la, koti kimmeltaa ja mina myos

Meilla on koti ihanan siisti ja paikat hohtaa puhtautta. Ja tata ette edes halua uskoa, mieheni teki tuon kaiken yksin. Mina tosin laitoin astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen kayntiin, mutta siina kaikki. Sen jalkeen menin suihkuun ja kun palasin sielta puhtaan raikkaana, niin paikat olikin jo kunnossa. Ei meilla oikeastaan tallaisessa kahden hengen huushollissa kovin sekaiseksi paasekkaan, yleiskuva vaan nayttaa valilla niin kaoottiselta, paljon pahemmalta kuin se todellisuudessa onkaan.

Ja mua oli odottamassa viela pieni yllatys, pullo! Ei kuitenkaan se vakkari viinipullo, vaan ihana Victoria's Secretin vartalosuihke. Ma katselin sita viimeksi kun kavin ostamassa pikkupoksyja ja naytin sita miehelle. Ja ajatella, han muisti ihan oikean pullon. Siina on ihanaa pienta kimalletta. Ma olen ihan hulluna kaikenlaisten kimmellysten peraan, mutta parasta on juuri tallainen melkein nakymaton pikku kimallus.

Sen verran rupes suihkussa kaynti ramasemaan, etta mitaan kokkailua en jaksa edes ajatella, enka halua sotkea puhdasta keittiota. Mies on hakemassa Subway:sta The Big Philly Cheesesteak extra juustolla. Mulla moyriikin maha ihan hirvean nalan kourissa. Tulis nyt jo, ma en jaksa odottaa. Hei nyt pysahty auto pihaan. Yay!

Tama kone vaikenee hetkeksi

Eilen illalla paasinkin nukkumaan ajoissa, ja tana aamuna herattiin molemmat pirteina ja ilman krapulaa. Join eilen pari bissea, mutta jotenkin olen niin kyllastynyt tukkoisiin aamuihin, etta paatinkin kuunnella yomyssyksi mediataatioharjoituksen. Nukahdin levollisen ambientmusiikin ja rauhoittavan ihmisaanen ihanaan syleilyyn.

Se eilinen juorunalkakin tuntui kadonneen, mun piti menna ostamaan niita puhelukortteja, mutta jotenkin mulla on ollut aamusta lahtien valtava inspiraatio paalla, pitkasta aikaa. Ostin jokin aika sitten uuden ihanan omepelukoneen, mutta en ole oikein saanut mitaan aikaiseksi. Ideoita on kylla paataynna, mutta karsivallisyytta niiden toteuttamiseen ei ole ollut.

Kaivoin jo ompelukoneen esille, mutta jotenkin en osaa nyt viela aloittaa mitaan hommia. Meilla on viime viikon jaljista taa koti hiukan rajahtanyt. En osaa tarttua kunnolla hommiin, ennen kuin saan paikat siistiksi. Siina samalla tuntuu myos oma paa siivoutuvan turhasta levottomuudesta. Kun koti on puts kliin, niin saatan sitten rauhassa istahtaa koneelle, siis ompelukoneelle, jos sitten on viela energiaa jaljella, niin saatan silla polkaista jonkin uuden luomuksen.

Mutta alkaa luulkokkaan, etta nayttaisin taalla noita aikaansaannoksiani, niita on kylla esilla toisaalla, mutta aion pitaa visusti erossa taman yksityiselamani ruotimisen ammattiasioistani. Tulen varmaan kertomaan taalla sellaisia asioita, etten missaan tapausessa halua tahraisen yksityiselamani tahraavan uraani. Tosin tietysti tama suomenkielella kirjoittaminen on aika turvallista, mutta en kuitenkaan halua ottaa sellaista riskia, etta mun julkinen ja yksityinen kuva jotenkin yhdistetaan toisiinsa.

Ihan sama mun mieheni kannalta, han on teroittanut mulle selvaksi, etta jos mina haluan paljastaa taalla meidan yksityisia asioita, niin mun on pidettava huolta, etta kukaan ei todellakaan saa tietaa keta me oikeasti olemme. Amerikkalaisena han on vielakin tarkempi tahrattomasta maineestaan, mina en suomalaisena ole ehka tottunut rakentelemaan niin tukevia kulisseja kuin taalla on tapana.

Mutta nyt hei, ma meen siivoon. Katsotaan nyt sitten kummalle koneelle paadyn sen urakan jalkeen. Mina lappasen nyt tan koneen kiinni ja menen ekaks tayttamaan astianpesukoneen ja pyykkikoneen, sillain se siivous yleensa mulla lahtee parhaiten kayntiin.

No jopas jotakin

Tanaan tapahtui jotain allistyttavaa! Mun ystavattareni, jostain vuosien takaa, soitti mulle Suomesta. Ihan puhelimella, han oli jostain loytanyt operaattorin jonka valityksella voi soittaa naurettavan halvalla jopa tanne Jenkkeihin, olikohan se nyt jotain 0,05 euroa minuutti, no en nyt muista. Ja han oli jostain saanut mun puhelinnumeroni, lahettelin sita joskus sahkopostilla kaikilla vanhoilla tutuille, siina toivossa, etta joku joskus soittais, no ei juurikaan kukaan ole soittanut, mutta onhan se kiva, etta antavat sita kuitenkin eteenpain.


Viimeksi tapasin taman ystavan vuosia sitten, silloin kun olin juuri kaymassa lapi kipeaa eroa. Han oli silloin tosi hyva ystava, tuki ja lohdutti. Aina kun meni huonosti, niin hanella oli olkapaa valmiina. Ma olin siihen aikaan niin yksinainen ja ahdistunut, etta kaytinkin tuota olkapaata surutta hyvakseni. Kerroin hanelle kaiken, lapsuudesta lahtien ja vasta paljon myohemmin tajusin, etta ystavattareni ei kertonut koskaan mitaan itsestaan. Han vain vihjaili, etta tietaa kylla mista puhun, mutta han ei oikeastaan koskaan itse avautunut.

Jotenkin musta melkein kuullosti, etta ystavattereni oli jotenkin ivallinen kun han kyseli uudesta elamastani ja rakkaastani. Han kyseli ja mina taas vastailin. Ma kerroin niin innoissani, etta olen vihdoinkin loytanyt sen oikean, aivan ihanan miehen joka tuo mulle jopa aamukahvin sankyyn. Huomasin puhelun loputtua, etta olin taas kertonut hanelle kaiken, mutta han ei ollut kertonut yhtaan mitaan. Mulle jai holmo olo. Olisko pitanyt kysella. Mutta enhan ma edes saanut mahdollisuutta kysya mitaan, kun han koko puhelun ajan pommitti mua kysymyksilla. Ja sitten aivan yhta akkia han ilmoittikin, etta joo, oli kiva jutella, mutta pitaa menna nyt.

Hmm...pitaa ehka soittaa huomena jollekin toiselle ystavalle ja udella hiukan, mita talle kyseiselle ystavalle oikein kuuluu. Jotenkin muistelen kuulleeni, etta han olisi jossain vaiheessa mennyt myos jonkun ulkolaisen miehen kanssa naimisiin ja muuttanut ehka Turkkiin tai johonkin muuhun vastaavaan. Apua! Mulla on juorunalka!

Pitaakin menna ostamaan puhelinkortti, niilla voi jotenkin kohtuu hintaisesti soittaa Suomeen. Ostan sellasia $10 kortteja, en nyt muista kauanko silla voi puhua, mutta heti puhelun alussa sanon, etta puhutaan kortti tyhjaksi, mutta ala sitten yllaty jos puhelu yllattaen katkeaa.

Bloggauksen holmoydesta

Aamulla kun herasin, muistin melkein heti, etta mulla on blogi!!!! Oli hiukan hutera olo, mutta pomppasin sangysta heti tahan koneelle. Ja taallahan se tosiaan edelleen on. Mutta eipas menna nyt asioiden edelle, kerron ensiksi eilisillasta ja yosta.

En malttanut kuitenkaa menna telkkaria katsomaan, vaan notkuin tassa koneella ja surffailin blogeissa. Samalla siemailin viinia kuin huomaamatta. Mies kuorsasi taustalla, eli anto mun rauhassa tehda omia juttuja. Muutaman tunnin (ajantaju katosi) surffailun jalkeen mies alko herailemaan (yleensa han alkaa herailemaan siina vaiheessa ilta nokosilta, kun mina olen kaymassa nukkumaan). Mulla oli nyt kuitenkin sellainen vauhti paalla, etten malttanutkaan kayda nukkumaan. Mina lahetin miehen viinakauppaan, juu, ne on taalla auki yomyohaan. Olin siemannut viinipullollisen kuin huomaamatta. Ja tuntui, ettei sita millaan voi kayda nukkumaan, ellei saa yomyssya.

Joten molemmat sitten vetaistiin oikein kunnon yomyssyt. Ihan tarkkaan en muista mita me tehtiin, mutta ainakin lopulta varmaan nukahdettiin, koska aamulla herasimme sangysta. Mina siis nousin tahan koneelle ja mies meni oksentamaan. Onneksi han ei ollut kerinnyt ottamaan viela laakistystaan, koska muuten olisi tullut todella kehno paiva hanelle, ja ehka siita johtuen myos minulle. Tanaan kun on mieheni vapaapaiva ja meidan on tarkoitus menna jonnekin, en tieda viela minne, mutta pois taalta neljanseinan sisalta kuitenkin.

Eli tuli juotua liikaa, ja talla kertaa syytan tata bloggausta, eli ystavani saattaa sittenkin olla oikeassa sen suhteen, etta bloggaus on holmoa. Ei tata ainakaan joka paiva voi alkaa harrastamaan. Ehka kerran viikossa, tai pari, lahinna viikonloppuisin. No ehka hiukan keskella viikkoakin, mutta ei liikaa. Tanaan en aio myohemmin bloggailla, ai niin, mutta nythan on perjantai. Ehkapa tanaan siis kuitenkin bloggaan ja ehka viela huomena. Mutta sunnuntaina aloitan uuden elaman.

Ensimmaiset kannustavat kommentit

Minapa nyt olen innostunut, en tarkoittanut tuossa ekassa kirjoitusessa, etta en tieda monta kertaa paivassa kerkian tata blogia paivittamaan, ajattelin, etta jos nyt edes kerran viikossa kirjoittaisin, mutta tama nyt on jo kolmas kirjoitus talle paivalle, mutta piti nyt tulla heti kertomaan mita rakas aviomieheni oli mielta uudesta "harrastuksesta".

Arvasin aivan oikein, etta han heti sanoisi, etta hyva, etta sinulla on joku harrastus....miksi tuo sana kuullostaa niin alhaiselta, han tietysti kaytti sanaa hobby, mutta ei se edes englanninkiella kuulosta kovinkaan ylevalta.

Mutta siis, hanesta on oikein kivaa, etta mulla on jotain tekemista, hanen mielestaan television katselu paiva tolkulla ei ole tekemista. Minusta se kylla on, ketka teista on katselleet paiva tolkulla amerikan televisiota?

No juu, tiedan kylla mita mieheni tarkoittaa, han on huolestunut siita, etta tanne Amerikkaan muutettuani ystavapiirini on kutistunut hyvin pieneksi. Aiemmassa postauksessa annoin ehka sellaisen kuvan, etta istun paivittain ystavien kassa kahvilla, mutta oikeastaan tanaan oli harvinainen paiva, en ole viikko kausiin kaynyt juuri ulkona, paitsi miehen kanssa viikonloppuisin.

Olen tottunut aika hyvin tahan yksinaisyyteen. Ei se mitenkaan ahdista, oikeastaan se mika saattaa hiukan ahdistaa, on pelko siita, etta en enaa haluakkaan ihmisten ilmoille. En haluaisi ryhtya miksikaan erakoksi, mutta toisaalta en oikein osaa lahtea ystavia etsimaan.

Niin, miehenikaan ei osaa suomea, joten hanestakin saatan kirjoittaa lisaa, han kylla halusi nahda blogini ja ihasteli sita, ei voinut melkein uskoa, etta olin saanut taman kaiken aikaiseksi ihan itse. Nyt han pitaa mua blogiguruna. Han tietysti uteli, etta mita aion tanne kirjoitella, hiukan varotteli, etta ymmarranhan, ettei ihan kaikesta kannata kirjoittaa. Juu, kerroin ymmatavani ja sanoin, etta etupaassa varmaan kirjoitan jotain vaatteista ja filosofiasta. Ja laitan ihania vintage kuvia. Hanen mielestaan se oli tosi kiva idea.

Tilaisuutta hyvaksi kayttaen mieheni veti oikoseksi tohon selkani takana olevalle sangylle, han ei halua hairita bloggaustani. Taustalla kuuluu I am Legend elokuva ja mieheni tasainen kuorsaus.

Elokuvassa onkin jo loppu biisi....emancipate yourselves from mental slavery; none but ourselves can free our mind...all I ever had, redemption songs, these songs of freedom, songs of freedom...

No nyt menen itsekin oikoseksi sangylle ja etsin jonkun uuden elokuvan...

No alkaapas lupaavasti tama bloggaus

Kavin kahvilla eraan ystavattareni kanssa ja kerroin ihan intona, etta musta on tullut bloggeri. Ja arvatkaapa mita tuo rohkea maailmankansalainen sanoi?

Hanen mielestaan bloggaaminen on pelottavaa! Han ei ikina uskaltaisi laittaa omaa blogia ja han ei ylipaataan ymmarra miksi ihmisilla on niin valtava innostus bloggailla. Hanen mielestaan se on ihan holmoa hommaa. Kysyin, etta kuinka paljon han on bloggaillut, ei ole kuulemma bloggaillut ollenkaan, on vaan kuullut, etta niin sanotaan. Hmmm...

No koitan nyt niella tuon pettymyksen, etten paassyt leveilemaan uudella aluevaltauksellani, hurjissa unelmissa olin jo kuvitellut, etta ystavani pyytaisi minua perustamaan hanellekin blogin.

Olen nyt niin uhka rohkea, etta vakavista varoituksen sanoista huolimatta jatkan bloggaamista, ai niin, han ihmetteli myos, etta miten nyt kukaan viitsii lukea mun kuulumisia, no eihan naita nyt kukaan ole viela lukenutkaan.

Ystavattareni on kylla muuten aivan ihastuttava lady, mutta tanaan ei ollut muutenkaan hanen paivansa. Han ei onneksi osaa suomea, joten saatan kirjoittaa hanesta viela lisaa...ai niin, eihan se tosiaan haittaisi mitaan vaikka han osaisikin suomea, eihan hanta muutenkaan kiinnosta lukea blogeja.